Suuruudenhulluutta

Viimeksi sanoin kirjoittelevani keskeneräisistä helmitöistä joku muu päivä ja se päivä voisi olla vaikka tänään. Kuvassa on keskeneräinen helmityö, joka on edennyt viime kertaisesta kuvasta 6 cm. Tarkoitus on tehdä tästä n. 100 cm pitkä vyö. Vyön leveys on n. 4,5 cm. Helmet ovat delicoita eli pieniä. Helmiä tähän työhön pitäisi mennä vähän alle 100g. Nyt olen nyhertänyt tätä neljän päivän ajan ja pituutta palalla on 8 cm. Jos siis joka päivä saisin tehtyä tuota sen 2 cm lisää, niin silti kestäisi 50 päivää, ennen kuin koko työ olisi valmis. Kuitenkaan en tuota joka päivä tee (varsinkaan nyt hamsterikuukautena, kun vaan neulon), joten se valmistuu ehkä joskus.
Aloin pohtia, että minkä takia (liiankin usein) tulee valittua sellaisia töitä, joihin menee liikaa aikaa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan ja sitten niihin ehtii innostus lopahtaa ja ne helposti unohtuvat kaappiin. Silti tykkään haasteellisista töistä, mutta tässäkin helmityössä tekniikka on peyote ja se on koko ajan samanlaista helmien pujottelua. Tämä kun ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään tapaus. Ehkä siinä silti jotain on. Ainakin on todella hienoa sitten, kun saa valmiiksi jonkun työlään projektin, ja voi olla ylpeä itsestään.

Lankahamsterityöt edistyvät pikkuhiljaa. Paksusta akryylilangasta tulee takki edelleen, lankakerät vaan eivät nyt tunnu pienenevän tarpeeksi nopeasti, mutta se tarkoittaa, että takille varmaankin tulee pituuttakin riittävästi. Viikonloppuna aloitin neulomaan taas sukkaa, tällä kertaa Opalin tiikerilangasta. Suunnitelmissa olisi vielä tehdä kirjoneulesukat tai useampia ja varmaan säärystimet myös. Sen jälkeen voi sitten katsoa, paljonko kuukautta on jäljellä ja mitä voisi vielä neuloa.