Nappeja ei kannata ommella väsyneenä

Nappeja ei kannata ommella väsyneenä. Ensimmäiseksi unohdin pujottaa neulan napin toisesta reiästä takaisin ennen kuin pistin neulan läpi neuletakista. Ei kun purkamaan. Sitten ompelin ensimmäisen napin väärään kohtaan. Huomasin tämän kuitenkin muutaman piston jälkeen ja taas irrottamaan nappia. Seuraavat napit onnistuinkin sitten ompelemaan ilman sen kummempia ongelmia, mutta viimeisen napin ompelu tuotti taas vaikeuksia. Unohdin laittaa neulan lankaan ennen kuin tein lankaan solmun. Koska takki on neulottu paksusta lähes kierteettömästä langasta, ei tavallinen solmu siinä kestä ja olen ommellut napit kaksinkertaisella langalla. Langan päähän laitan solmun ja pujotan langan lenkiksi, josta sitten pujotan neulan läpi, kun olen ommellut napin yhdellä pistolla kiinni. Pari kertaa unohdin pujottaa langan lenkistä läpi ennen seuraavia pistoja myös. Tässä kuitenkin valmis takki. Tummansinisen kuvaaminen ei onnistunut kunnolla edes ulkona auringossa, mutta napit näkyvät.
Eilen innostuin taas helmitöistä. Kaupungilla lähes kaikissa kaupoissa näytti olevan erilaisia helmikoruja (nyt näyttäisi olevan erittäin runsaita ja pitkiä koruja paljon). Tykkäsin parista yksinkertaisesta korusta, joissa oli yhdistelty kissansilmähelmiä, biconeja ja hopearenkaita (taisi olla vielä jotain muutakin). Varastossa minulla ei kuitenkaan kaikkia näitä ollut. Varaston tutkimisen jälkeen ja kaupunkireissun innoittamana syntyivät kaulaketju ja korvikset. Yhdistelin lähes kaikkia samansävyisiä varastosta löytyneitä isoja helmiä (muutama lamppuhelmi, kissansilmähelmiä ja erilaisia pyöreitä lasihelmiä) ja pujotin siimaan niiden välille hopeanväriset siemenhelmet. Korvikset tein samaa sarjaa, ensimmäiset korupiikkikoruni muuten.
Eilen aloin suunnitella seuraaviakin helmikoruja, kun piti kerätä helmet pois lattialta (näinhän ne ideat usein syntyvät). Ehkä innostun tekemään samantyylisiä koruja vielä lisää.