Sain pipon valmiiksi jo heti edellisen postauksen jälkeen torstaina. Arviolta lankaa meni 60g. Tässä se nyt sitten on (ja toinen samanlainen on jo puikoilla, kun lankaakin jäi). Minusta siitä tuli ehkä vähän pieni, neuloin varmaan aika tiukkaa. Siksi saatan vielä virkata siihen jonkun reunuksen. Päähän kyllä menee hyvin, mutta tuntuu vähän lyhyeltä. Teen toisesta versiosta pari senttiä pidemmän.
Perjantaina sain tilaamani helmet. Tilasin Helmimeristä lähinnä isoja siemenhelmiä (6-8/o kokoja), että voin paremmin kokeilla niiden neulomista ja virkkaamista. Sitähän oli pakko kokeilla heti. Muistaakseni tässä on kaikki tilaamani helmet.
Turkoosit helmet pääsivät heti käyttöön. 8/o-koon helmet sopivat onneksi neulottavaksi Nallen kanssa, joten minun ei tarvinnut hankkia ohuempaa sukkalankaa. Ohje sukkaan on Lily Chinin kirjasta Knit and crochet with beads (vihdoin pääsin kokeilemaan kirjan ohjeita!). Ohjeessa sukkalankana oli käytetty jotain tosi ohutta lankaa, tiheys oli 37s/10cm. Sain kuitenkin ohjetta sovellettua Nallelle, kun otin pienemmät puikot, pienemmän koon ja tarkistin tiheyden, että tulee sopivat sukat. Helmiä menee tämän koon sukkiin yhteensä 600 kpl eli noin 15g. Kirja on tosiaan amerikkalainen, sukkaohjeetkin on kirjoitettu neljälle sukkapuikolle, kun meillä täällä käytetään viittä. Kirjan hyvä puoli on se, että vaikka kirjassa on neulepuikkojen ja virkkuukoukkujen amerikkalaiset koot, niin koot on ilmoitettu myös milleinä ja tuumakokojen lisäksi koot ovat myös sentteinä. Ohjeet ovat myös hyvin perusteelliset, sukat voi neuloa rivi riviltä ohjeiden mukaan, mutta onneksi kirjassa on myös hyvät kaaviokuvat, joten neulominen onnistuu myös pelkkien kaaviokuvien avulla (minä kun en yleensä jaksa lukea niitä ohjeita). Tämä sukka on nyt kantapäässä menossa. Tiimalasikantapääkin on kirjassa tehty vähän eri tapaan kuin itse teen, mutta ainut ero näytti olevan silmukoiden nostotavassa (enkä tietenkään jaksanut sitäkään noudattaa, vaan tein niin kuin olen itse havainnut toimivaksi, olen aika huono noudattamaan ohjeita). Toivon, että lanka riittää. Nyt oikeastaan harmittaa, että olen tästä langasta jo yhdet tavalliset sukat neulonut, koska helmien kanssa tulee niin paljon kauniimmat sukat (hmm, pitäisiköhän purkaa ne ja neuloa uusiksi).
Toinen helmityö on jo valmis. Tämä huivi on tehty virkkaamalla pelkästään ketjusilmukkalenkkejä ja väliin on virkattu helmiä. Helppoa, yksinkertaista ja kaunista. Ohje on samasta kirjasta ja yhtä perusteellinen kuin sukkaohjekin ja myös kaaviokuva löytyy. Lankana tässä on turkoosi Mohair lux ja sitä meni kaikki kolme kerää eli 150g. Huivin pituus on n. 170cm ja leveys n. 40cm. Helmet olivat kokoa 6/o ja niitä tähän meni 1136 kpl eli noin 75g. Uskalsin käyttää hopeasisushelmiä, koska tätä huivia ei pestä (helmet ovat arkoja kosteudelle). Tässä ohjeessa helmiä ei pujotettu lankaan ennen virkkauksen aloittamista vaan helmet pujotettiin haluttuun kohtaan silmukasta läpi (käytin tähän apuna tosi pientä virkkuukoukkua, joka meni helmistä läpi) ja sen jälkeen silmukka virkattiin normaalisti. Tämä oli minusta siinä mielessä mukavaa, että kaikkia helmiä ei tarvinnut kuljettaa langassa virkkauksen edellä. Toisaalta se oli myös ärsyttävää, kun joutui vaihtamaan koukkua ja se hidasti työtä (varsinkin reunan hapsujen virkkaaminen oli tosi hidasta kun jokaiseen ketjusilmukkaan tuli helmi).
Vastoinkäymisiäkin sattui virkatessa. Onnistuin saamaan ohuemman virkkuukoukun sormeeni. Sain koukun kuitenkin nätisti pois sormesta, sormi toimii, joten ilmeisesti mitään vahinkoa ei ole sattunut. Järkytys oli paljon suurempi kuin todelliset vahingot. Nyt sormi on vähän arka (kun enhän tietenkään ollut desinfioinut sitä puikkoa ennen kuin se meni sormeen ja jälkikäteen pienestä reiästä se oli mahdotonta). Sain huivin virkattua loppuun ja neulominenkin onnistuu, että ei tässä mitään hätää ole enää ole. Kaikkea näköjään kuitenkin voi sattua.
Helmien neulominen ja virkkaaminen on hauskaa, mutta hidasta ja melkoista nysväystä (ja siitähän minä pidän :D). Voin suositella muille kärsivällisille ja nysväämisestä pitäville. Valmiista töistä tulee upeita, ovat kyllä sen vaivan arvoisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Totta puhut, kertakaikkiaan upeita töitä! Mutta aivan ilmeisestikin vaatii pitkää pinnaa!
Mahtavia töitä! Osaisinpa minäkin.... :0)
Lähetä kommentti