Lisää ostoksia

Amazonista tilaamani kirjat saapuivat torstaina. Tilasin seuraavat kirjat: Meg Swansenin Gathering of lace, Nancy Bushin Knitting vintage socks, Nancie Wisemanin Lace from the attic: A victorian notebook of knitted lace patterns ja Sheila MacGregorin Traditional Scandinavian knitting. Tilasin kirjat 8. päivä ja torstai oli 24., joten aika nopeasti ne saapuivat Amerikasta asti.
Gathering of lace vaikutti ensiselauksella aivan ihanalta. Löysin siitä heti todella monta mielenkiintoista mallia. Ihastuin varsinkin erilaisiin pitsihuiveihin, joita kirjassa oli suurin osa. Lisäksi kirjassa oli muutama muu pitsimalli, paitoja, sukkia, sormikkaita jne. Kirjasta löytyi helppoja ja haastavia malleja. Minua kiinnostivat varsinkin monet pyöreät pitsishaalit juuri haastavuutensa takia. En osaa sanoa, mistä mallista aloittaisin (tai milloin edes ehtisin aloittamaan jotain kirjan mallia).
Lace from the Attic -kirjaan myös ihastuin. Kirjassa on erilaisia pitsimalleja, lähinnä neulottuja reunapitsejä, mutta voihan niitä muuhunkin käyttää. Löysin kirjasta heti sopivan reunapitsin salaiselta ystävältä saamaani vaaleanpunaiseen merinosilkkiin. Pitää vielä miettiä keskuskuvio tarkemmin (tätä tekisi kovasti mieli jo aloittaa, mutta pitää ensin saada kiireellisemmät työt pois).
Traditional scandinavian knitting vaikutti myös kiinnostavalta kirjalta, mutta tämä vaatii enemmän perehtymistä. Ensimmäisen selauksen perusteella kirjassa on paljon mielenkiintoista asiaa. Kirjassa on kerrottu tanskalaisesta, norjalaisesta ja ruotsalaisesta neulonnasta, tekniikasta, käytetyistä kuvioista ja neuleista. Kirjassa käsitellään jonkun verran mm. two-strand knitting -tekniikkaa (oletan tuon tarkoittavan samaa kuin tvåändsstickning, enkä tiedä mitä se on suomeksi) ja joitain muitakin ainakin minulle uusia tekniikoita kirjassa on. Lisäksi kirjassa on kuvia aivan upeista käsitöistä, pääasiassa kirjoneuleista sekä valtava määrä piirroksia perinteisiin kirjoneulekuvioihin (ja miksei niitä voi tehdä kuvioneuleenakin). Kuten jo totesinkin, kirja vaatii vielä enemmän perehtymistä, en ole vielä ehtinyt kuin selata sen läpi.

Nyt minulla on tämän lisäksi Mary Oljen kauneimmat käsityöt, jossa on suomalaista perinnekäsityötä. Joissain lapasissa ja sukissa on samoja kuvioita ja ovathan mallit varmasti kulkeutuneet myös Suomeen. Sitten minulla on pieni Ristipistomalleja -kirja (tai enemmänkin vihko), johon on kerätty kansanomaisia ristipistomalleja ympäri Eurooppaa. Kirjan olen ostanut neulesuunnittelua varten, koska mallit sopivat yhtä hyvin myös kirjoneuleisiin. Seuraavaksi minua kiinnostaa karjalainen ja venäläinen käsityöperinne (lähinnä neulonta), joka näkyy Itä-Suomen perinnekäsitöissä.
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan Knitting vintage socks -kirjan kaikista niistä kiinnostavan tuntuisista sukkakirjoista. Nyt vasta huomasin, että kirja sopii kiinnostukseeni perinnekäsitöitä kohtaan, koska kirjassa on vanhoja sukkamalleja neulottuna uudestaan nykyaikaan sopiviksi. Tästä kirjasta en osaa vielä sanoa mitään, koska en ole vielä kokeillut yhtäkään mallia. Kirja ei kuitenkaan herättänyt heti samanlaista innostusta kuin kolme muuta kirjaa. Ehkä se innostus tulee mallien kokeilemisen myötä. Erilaiset kantapää- ja kärkikavennusratkaisut vaikuttivat mielenkiintoisilta. Luultavasti muutamat tämän kirjan ohjeilla toteutetut sukat päätyvät pukinkonttiin.
Eilen kävin Lappeenrannan Pyöröpuikossa, joka on siis ainut erikoislankaliike täällä. Etsin sieltäkin sitä vihreäkirjavaa sukkalankaa lehtiköynnös-sukkia varten (sukilla on jo nimi, vaikka vasta tiedän suunnilleen kuvioneuleen ja langan!). En tiedä, milloin ehdin sukkia aloittamaan, mutta joululahjaksi nekin menevät. Mielellään tietysti saisin sukat kokeiltua ja ohjeen kirjoitettua ennen seuraavan Ullan ilmestymistä, jotta saisin ohjeen sinne, katsotaan nyt riittääkö aika.

Sinänsä vähän koomista, että lehtiköynnös-kuvion suunnittelin sitä varten, että saisin paksummalle sukkalangalle lehtikuviomallin. Kuviosta vaan tulikin niin leveä, että paksummalla langalla siitä tulisi jättikokoiset sukat ja mallia varten piti ostaa ohuempaa lankaa. Nyt minulla on edelleen sitä paksua vihreäsävyistä sukkalankaa varastossa odottamassa sopivaa ohjetta ja lankavarasto sen kun kasvaa. Toisaalta taas, tässä on yksi joululahja vähemmän mietittävänä, kunhan saan sukat valmiiksi.

Vihreä takki edistyy hitaasti, koska huomasin neuloneeni etukappaleet väärin. Olin laskenut silmukat väärin ja leveyttä oli liikaa. Eikun purkamaan. Neuletiheys tuntuu myös elävän, joten on todella hankalaa saada samankokoisia kappaleita. Toivottavasti höyryttäminen auttaa, ettei tarvitse taas neuloa uusiksi. Nyt minulla on kuitenkin hihat ja toinen etukappale lähes valmiina ja vieläkin kaksi viikkoa aikaa saada takki valmiiksi. Paljon siinä on vielä säätöä ennen valmistumista, mutta uskoisin ehtiväni ajoissa kaikesta tästä lisäsäädöstä huolimatta. Pitänee varmaan joku päivä kirjoittaa neuleiden suunnittelusta ja sen säädön määrästä.