Laiskotus

Minua on vaivannut laiskotus, enkä ole saanut juuri mitään aikaiseksi, edes blogikirjoitusta, kun ei ole mitään varsinaista raportoitavaakaan ollut. Nyt onkin kertynyt paljon asiaa. Aloitan Ullan neulehoroskoopista. Se oli ihan hauskaa luettavaa, mutta en kyllä täysin löytänyt itseäni kuvauksesta. Olen rapu ja siinä mielessä horoskooppi piti paikkansa, että tykkään neuloa läheisilleni. Sukkiin olen innostunut oikeastaan vasta löydettyäni ihanat erilaiset ja erikoiset sukkalangat, joten 7-veljestä ei todellakaan ole suosikkilankani. Huovutuksestakin pidän ja hahtuvasta tykkään, mutta en ole silti ihan älyttömästi neulonut ja huovuttanut. Hyväntekeväisyyteen olen neulonut kerran parit lapaset. Tästä pääsenkin sopivasti seuraavaan aiheeseen.

Liityin mukaan Neulottui rätei -yhteisblogiin. Ajatuksena on neuloa kaikki erilaiset tiskirätit (tai ainakin 60). Itse aion käyttää jämälankoja ja tehdä rättejä vaakapeittoja varten. Vaakatilkut sellaisenaan eivät ole innostaneet, koska minusta on tylsä neuloa koko ajan samanlaista. Nyt saa vaihtelua ja samalla testattua erilaisia pintaneuleita.

Ionan vinkistä lisäsin sivupalkkiin linkin, josta voi suoraan lisätä blogini blogilistan suosikkeihin. Lisäksi lahjoitin lankaa pois n. 450g (hyvä minä, osaan myös luopua langasta, joskus). Tämän vähensin lisääntyneestä langasta, koska tämä ei ole varsinaista kulutusta.

Salainen neuleystäväkierroskin alkoi ja sain jo salaiselta neuleystävältäni nettikortin. Kortissa oli Kananlento-elokuvan neulova kana. Tykkäsin elokuvasta ja myös kortista, kiitoksia. :) Jännityksellä odotan jatkoa. Sain myös oman neuleystäväni tiedot ja olenkin pohtinut, millä häntä ilahduttaisin, mutta ei tästä sen enempää. Minusta tässä on ehkä vaikeinta olla hiljaa, ettei paljasta itseään liian aikaisin. Muuten kyllä todella jännää olla mukana. Vähän kuin ostelisi itselleen lahjoja, mutta saakin ne yllätyksenä ja samalla yllättää salaista ystävää.

Helmineulontaa ja -virkkausta

Lauantaina tavattiin nettituttu Siren kanssa (huom. uusi blogi). Käytiin linnoituksella katselemassa työpajoja, Majurskassa syömässä rahkatorttua ja Armadalla (terassilaiva) neulomassa. Kivaa oli nähdä ihan oikeasti neulovia nettituttuja eikä vaan irkin välityksellä.
Sain eilen vihdoin valmiiksi helmilapaset. Näissä oli kyllä aika paljon säätöä. Itse värjätty lanka ei riittänytkään, joten resorit piti neuloa eri värillä (ja toisesta purkaa resoriosa, helmiosaa en halunnut purkaa, koska langassa oli kaksi solmua ja jouduin pujottamaan helmet uusiksi solmun jälkeen enkä tahtonut tehdä sitä enää ties kuinka monetta kertaa). Helmet ovat vähän liian pieniä, kokoa 10/o, mutta mintunvihreä oli juuri saman väristä kuin lapasten vihreä, niin halusin tämän värin (vaikka toinen väri olisi varmaan erottunut kuviosta selvemmin). Peukaloon laitoin saman värjäyserän eri lankaa, joten siinä on hienoinen sävyero, mutta ei selvästi havaittava. Näihinkin olen jo kirjoitellut ohjetta, mutta se ei ole vielä täysin valmis. Ohje tullee syksyn Ullaan.

Yksityiskohta lapasista, tässä helmet näkyvät paremmin.

Sitten olen virkannut helmiä. Ensimmäinen kokeilu oli virkata isompi kukkakuvio (5 kerrosta) ja siihen helmiä, mutta se ei toiminut. Kokeilusta ei ole kuvaa ja se on purkutuomion saanut (pujotin liian vähän helmiäkin lankaan). Toinen idea oli kukka samaan tyyliin kuin vaaleanpunainen hiuslenkki. Huomasin, että yksi kerros riittää. Kukkaa piti myös pienentää, koska helmet ovat tähän lankaan niin isoja, että työ menee kippuraan (vaikka helmet ovatkin kokoa 15/o eli pienintä mitä saa, mutta lanka on niin ohutta). Kolmas kokeilu oli samaa mallia, mutta viidellä terälehdellä. Helmet on pujotettu silmukoihin rautalankapalan avulla yksi kerrallaan, jonka jälkeen silmukka on virkattu. Todella hidasta, mutta halusin helmet reunaan. Vihdoin sain mielikuvaani vastaavan kukan. Korviksia olen ajatellut näistä tehdä ja ehkä muitakin koruja. Helmivirkkauksesta opin, että mallin pitää olla erittäin yksinkertainen ja mielellään vähän pieni, koska helmet leventävät virkkausta.
Nyt odotan jo seuraavaa viikkoa. Kädelle on kontrollikäynti ja pääsen ehkä jo eroon tästä metallihäkkyrästä. Eilen keksin myös, että Vaasaan tai sieltä pois voisi ajaa Tampereen kautta, niin pääsen käymään Helmimerin myymälässä. Muutenkin olin suunnitellut helmien ostoa, kun tarvitsen enemmän neulomiskokoisia helmiä. Paljon kivempi niitäkin on ostella, jos pääsee ensin luonnossa näkemään ne ja varmasti tulee myös heräteostoksia.

Kallat ja sukat

Hei blogaan taas, mutta pitää nyt ottaa sairaslomasta kaikki irti ja harrastaa sen minkä pystyy. Lankaostoksien vastapainoksi olen saanut lankaa vähän kulutettuakin.
Nyt valmiina on viisi kallaa, joihin kului lankaa n. 70g yhteensä. En tiedä, jaksanko enää näitä neuloa lisää, mutta olisi vielä pari sellaista jämäkerää, joista haluaisin yhden. Näihin olen saanut mukavasti pienennettyä monia jämäkeriä ja jotkut jopa kokonaan pois. Kallat vaativat vielä viimeistelyä ja rautalankaa vahvikkeeksi. Violettiin kokeilin jo rautalankaa ja se tuntuu toimivan, tosin kaksinkertainenkaan lanka ei jaksa kannatella kukkaa, jos pitää kiinni aivan juuresta. Persikka-pinkkiin kokeilin intarsiaa kärkiosassa, koska arvelin, ettei persikka lanka riitä (nyt en tiedä, olisiko se riittänyt, mutta sainpa yhden tälläisenkin kukan). Googlesta etsin, minkä värisiä kalloja oikeasti on olemassa ja valtaosa näytti olevan puna/keltavärisiä, joten neuloin jämistä niitä.
Sateenkaarivärjätystä langasta syntyi sateenkaarisukat. Pitsineule on Feather and fan -kuviolla. Tein sukkiin oman ohjeen, koska paksummalle langalle näytti löytyvän aika vähän perussukasta poikkeavia ohjeita. Kokeilin ensimmäistä kertaa kärjestä aloittamista. Kantapäänä on perustiimalasi, olen siihen mieltynyt pätkävärjättyjen lankojen kanssa. Lankana on itsevärjätty Jämsän huopatehtaan Retu sukkalanka, joka on suunnilleen 7 veljeksen paksuista, ja sitä kului n. 75g. Kirjoitin ohjeenkin jo ja se julkaistaneen syksyn Ullassa.

Värjäyksen jäljiltä lanka on todella karheaa ja neulominen tuntui käsissä (eli sai laittaa kosteusvoidetta reilusti neulomisen jälkeen). En muista, miten karheaa lanka oli ennen värjäystä, mutta varmaan se oli jonkun verran karheaa. Langoista vain osa jäi karheiksi, toiset ovat edelleen hyvin pehmeitä. Sitten yksi lanka taas pehmeni värjäyksessä. Se oli sellaista perusharmaata sukkalankaa, joka haisi lampaalle ja siinä vähän tuntui lampaan rasvaakin. Ennen värjäystä se tuntui melko karhealta, mutta nyt se on yllättävän pehmeää ja tuntuu käsissä mukavalta. Lanka on perintölankaa, joten en tarkemmin siitä tiedä. Ainakin langan seasta löytyi olkia, että voisi olla jopa kotitekoista.

Uusi Ullakin ilmestyi. Pidin varsinkin sukkaextrasta ja seuraavaksi sukkarintamalla varmaan kokeilenkin erilaisia kantapäitä.

Ajatuksia ja ostoksia

Iona herätti keskustelua ja ajatuksia blogikirjoituksellaan rakentavasta palautteesta ja blogikommentoinnista. Minusta rakentava palaute on tärkeää, vaikka itse olen aika huono kommentoimaan yleensäkään mitään. Anonyymisti annetusta negatiivisesta (ei-rakentavasta) palautteesta en pidä (tuskin kukaan pitää). Onneksi sellaista ei ole blogissani näkynyt. Tässä muistaessani voisin myös kiittää myötätuntoisista kommenteista murtuneen käden takia.

Blogikommentoinnista tuli mieleen, että itse oikeastaan aika harvoin kysyn neuvoja. Usein haluan opetella ihan itse. Jos on jotain ihan uutta, etsin aiheesta tietoa ja opettelen, silloin saatan kysyä neuvoa. Nyt tämän käden kanssa olen entistä korostetummin huomannut olevani minä itse -ihminen. Kaikki pitäisi pystyä tekemään itse. Kyllä se sama näkyy käsitöissäkin, koska jos en osaa, niin opettelen. Nykyään olen oppinut hyväksymään sen, ettei kaikkea pysty tekemään itse.

Lisäksi olen mukana Salaisessa neuleystävässä 2006 ja lisäsin napin blogiini.
Ostin lauantaina uusimman Kauneimmat käsityöt -lehden, kun siinä oli neulotun pöytäliinan ohje. Liinan halkaisija on n. 150cm ja siihen kuluu ohjeen mukaan 500g virkkauslankaa. Sen voisi ehkä neuloa joskus. Lisäksi lehdestä löytyi haarukkapitsihuivin ohje, mutta ei oikeastaan muuta minua kiinnostavaa. Kansikuvan virkattu kukkakorisängynpeite on todella upea, mutta en varmaan ikinä saisi sellaista valmiiksi asti, kun pienemmätkin virkkaustyöt jäävät kesken (niin kuin se viisi vuotta kaapissa majaillut virkattu palajakku).

Kirjastosta löysin tänään paljon mielenkiintoisia käsityökirjoja ja lainasin nämä kolme kirjaa. Tilkkutyökirjassa näytti olevan paljon erilaisia blokkeja ja voin etsiä sieltä mieleisen ja suunnitella ostamistani tilkkutyökankaista laukkua (ehkä saaran tarvita lisää värejä, kolme väriä ei välttämättä vielä riitä). Viikinkineuleet lainasin, koska Lavoldin kirjoista olen kuullut paljon. Minulla on lankaa, josta olen suunnitellut palmikkoneuletta, malli vaan on vielä hakusessa, joten tästä voisi olla apua. Kuosittelu kirjasta on varmasti apua kaavojen jäljentämisessä, kun kaavoja pitää muokata. En välttämättä saa jäljennettyä yhtään kaavaa laina-aikana, mutta jos saisin edes tutkittua kirjaa sen verran, että osaisin itse paremmin muokata kaavoja seuraavalla kerralla.
Lisäksi minä parantumaton lankahamsteri ostin taas lisää lankaa. Tällä vauhdilla lankavarastoni ei pienene ollenkaan. Pitäisi varmaan alkaa koko vuotiseen langanostolakkoon, mutta en usko, että se onnistuisi. Virkkauslangat olivat poistokorissa ja ovat nro 50 eli aika ohutta. Ajattelin virkata niistä helmien kanssa koruja, kun oli tarjolla muutakin kuin valkoisia virkkauslankoja. Puuvillaregiaa ostin ihan kokeeksi, värivalikoima vaan oli kaupassa aika suppea. Näistä voisi tulla sukat vaikka toiselle pikkuveljelle. Alpakat ostin, kun pääsin hiplaamaan niitä ja katsomaan värejä kaupassa. En vielä ole suunnitellut niille käyttöä. Sinistä on 200g ja punaista 150g, joten yhdessä niistä saisi jotain isompaakin.

Värjäystuloksia

Ensin vyyhditin langat ja minusta isoin työ tässä on juuri vyyhdittäminen ja keriminen, kun ei minulla ole vyyhdinpuita (enkä tiedä mihin ne täällä mahtuisivatkaan). Kastelin langat ennen väriliuosta. Sekoitin karkkivärejä veteen (ihan arviosta) ja lisäsin mukaan vajaan puoli desiä etikkaa (tämäkin määrä arviosta vesi- ja lankamäärän mukaan). Kaadoin värilioksen märkien lankojen päälle, jolloin värjäyksestä yleensä tuli epätasainen, kun väri imetyi joihinkin lankoihin lähes heti. Sekoittelemalla, lisävärillä ja upottamalla langan väriliuokseen sai tasaisempia tuloksia. Joihinkin lankoihin lisäilin eri värejä lääkeruiskuilla. Lankoja ja väriliuoksia kuumensin mikrossa ja kattilassa levyllä, kunnes vesi oli kirkasta. Sen jälkeen huuhtelin langat ja lopputulokset näette alla. Pari vyyhtiä osoittautui tekokuiduiksi, niihin ei tarttunut ollenkaan väriä. Värjätyt langat ovat pääasiassa jämiä, Nallea, 7 veljestä ja jotain tuntemattomia. Lisäksi minulla oli 4 vyyhtiä luonnonvalkoista Retua (Jämsän huopatehtaan sukkalanka, isot ja lyhyemmät vyyhdit). Värit tarttuvat hyvin myös sukkalankoihin, joissa on tarpeeksi villaa, vaikka osa olisikin tekokuitua.
Ensimmäisestä kokeilusta tuli sinivihreitä lankoja. Langat olivat alunperin valkoisia, harmaita, vaaleansinisiä, vaaleanpunaisia ja mintunvihreitä.
Seuraavaksi kokeilin keltaista ja vihreää valkoiseen vyyhtiin. Tästä tuli liian neonvärinen, joten se päätyi seuraavana päivänä uudestaan värikylpyyn.
Oikealla oleva kellanvihreä on myös toisen värjäyserän tulos. Tähän kuitenkin sekoitin vähän punaista mukaan, joten lopputuloksena oli tälläinen taitettu kellanvihreä. Lanka oli alunperin harmaa. Violetin sävyt olivat alunperin eri sävyisiä vaaleanpunaisia ja yksi oli violetimpi ja yksi valkoinen. Värjäsin ensin pohjaväriksi vaaleansinistä ja kokeilin, miten punainen tarttuisi. Minusta näistä tuli oikein hauskoja.
Sitten halusin vielä kokeilla turkoosin sävyjä. Eron huomaa luonnonvalkoisen ja kirkkaanvalkoisen langan värissä. Näistäkin tuli minusta oikein hauskoja. Sitten alkoivatkin ideat loppua kesken. Viimeisestä isosta valkoisesta vyyhdistä tuli sateenkaariväriä, vaikkakin liian vihreää minusta.
Loput jämälangat uivat ylijääneissä väriliuoksissa ja niistä tuli tälläisiä. Pohjaväri näissä oli lähinnä harmaa, limenvihreä oli kirkkaankeltaista alunperin. Vasemman reunan iso vyyhti oli aiemmassa kuvassa esitetty neonvärinen, joka kävi ensin vaaleanpunaisessa värikylvyssä ja sen jälkeen se sai lisää vihreää.

Seuraavaksi

Ilman selityksiä seuraava työn alla oleva juttu (selitykset myöhemmin). (Kallojakin on tullut ja tulee lisää.)

Kallakuumetta

Järjestelin eilen lankoja. Tässä tulos (oikeasti sain kyllä lankoja myös laatikoihin asti):
Kallan ohje löytyy Knittystä. Arvaattekin varmaan loput. En tiedä, miten pitkään innostus jatkuu ja montako jaksan tehdä, mutta kukkiin saa sopivasti käytettyä puuvillajämiä. Itse värjätyt vihreätkin pääsevät käyttöön. Sukkapuikoilla neulominen vaati vähän harjoittelua alkuun, mutta aika äkkiä yhden kukan neuloi valmiiksi.

Kuulumisia ja valmis pöytäliina

Viime viikon olin vielä Vaasassa ja tämän viikon vihdoin kotona. Tänään murtumisesta ja leikkauksesta on tasan kaksi viikkoa ja sain tikit pois leikkaushaavasta. Käsi on parantunut hyvin (vaikka luutumisestahan minä en tiedä ilman röntgeniä). Sormiin ja käteen tulee liikkuvuutta joka päivä lisää ja pystyn jo tekemään aika paljon kaikenlaista toisella kädellä, vaikka ihan kaikki ei onnistukaan. Esimerkiksi neulominen sujuu jo lähes entisellä nopeudella. Viime viikolla kokeilin virkkausta ja silloin se oli vielä hyvin hankalaa, mutta eilen (kun sain pöytäliinan valmiiksi ja viimeinen kerros piti virkata) se sujui jo aika hyvin.

Pöytäliina ennen pingoitusta ja silitystä

Pöytäliina oli muistaakseni jossain 50. kerroksen paikkeilla ennen kuin mursin käteni. Ohjeen mukaan siihen tuli 120 kerrosta ja viimeisellä kerroksella silmukat pääteltiin virkkaamalla. Eilen sain sen neulottua valmiiksi. Viimeiset kerrokset olivat aika tuskaisia, kun silmukoita oli paljon (viimeisellä kerroksella oli 480 silmukkaa).

Pöytäliina pingoituksen ja silityksen jälkeen

Liinan halkaisija on n. 72cm ja siitä tuli isompi kuin ohjeen mukaan tehtynä, koska minulla oli hieman paksumpi lanka. Lankana liinassa on SvartaFåretin Bomullsflamgarn, egyptiläinen merseroitu puuvilla, ja sitä kuulemma ei saa enää (Vaasassa Lanka-aitassa on vielä muutama kerä). Jostain syystä en halunnut yksiväristä liinaa, vaikka tässä pätkävärjätyssä on se vaara, että kuviot eivät erotu niin selvästi. Väri näyttää minusta olevan kuitenkin ihan hyvä. Lanka oli todella mukavaa neulottavaa ja sitä kului hieman vajaa 200g (onneksi olin ostanut reilusti, ohjeessa luki vain 2 kerää jotain lankaa eikä sen tarkempia tietoja). Ohje löytyi Suuren käsityökerhon elokuun numerosta vuodelta 1981. Kuten kuvista näkyy, ennen viimeistelyä liina oli yhtä kurttua. Lehtikuvion kavennukset vetivät sitä niin paljon kokoon vielä pingoituksenkin jälkeen, että päätin silittää sen (varsinkin kun kyseessä on puuvillainen pöytäliina). Ohjeen mukaisen tärkkäyksen jätän väliin.

Pöytäliina kokonaan

Seuraavaksi yritän vähän siivoilla kämppää ja järjestää uudet lankani johonkin. Kaikki lankalaatikot ovat jo ennestäänkin hyvin täynnä, että en todellakaan tiedä, mihin tämän lankamäärän kanssa joudun. :) Seuraavaksi koitan saada Keplerin tehtyä bambulangasta, jotta saisin nekin langat äkkiä kulutettua, ettei tarvitsisi keksiä niille varastotilaa.

Sairaskertomus

Kaaduin torstaina pyörällä ja mursin ranteeni (ja naamakin näyttää turpaan saaneelta, mutta ei muita vakavia vammoja). Luut olivat sen verran palasina, että käsi leikattiin iltapäivällä. Käsi on nyt tuettuna tällaisella rautahäkkyrällä ja sisällä ranteessa on levy, joten piippaan varmaan aina lentokentällä tämän jälkeen. Häkkyrä poistetaan, mutta levyä ei. Siteet ovat näön ja haavojen takia (kädessä ei siis ole kipsiä). Kuva näyttää värit aivan oikein, sormet ovat todellakin keltaiset, koska käsi on puhdistettu keltaisella aineella ja se ei ole parissa pesussa lähtenyt kokonaan pois (pesuaineita ei uskalla käyttää haavojen takia).
Sitten tärkeimmät uutiset. Neulominen onnistui jo tänään. :) Sormet ovat käyttökunnossa ja lääkäri sanoi, että niitä pitäisi käyttää niin paljon kuin mahdollista. Mikäs olisikaan sen parempaa harjoittelua kuin neulominen ja muut käsityöt. Tänään olen neulonut noin kaksi kerrosta pöytäliinaa (se on nyt kesken ja mallikin on tuntunut tähän asti suhteellisen helpolta) ilman suurempia ongelmia. Myös tietokoneella kirjoittaminen onnistuu kahdella kädellä melko hyvin. Seuraavaksi voisin ehkä kokeilla virkkausta.

Murtunut käsi on siis vasen ja olen vasenkätinen sen mukaan, että kirjoitan vasemmalla. Sen sijaan neulon oikeakätisesti ja teen monet muut asiat oikeakätisesti. Itse miellän itseni enemmänkin molempikätiseksi, koska suurin osa asioista sujuu kädellä kuin kädellä (esim. osaan kirjoittaa myös oikealla ja neuloa vasemmalla, tosin huonommin). Murtuman myötä minusta oli jännä huomata, kuinka oikeakätinen maailma on. Monet sanoivat, että onneksi vasen käsi ja sitten kun vastasin olevani vasenkätinen sain valitteluja, vaikka asia ei minua oikeastaan sen kummemmin vaivaa. Oli käsi kumpi hyvänsä, hankaluuksia on silti. Päivä päivältä käsi kuitenkin vahvistuu ja kipu vähenee, joten voin tehdä enemmän asioita molemmilla käsillä. Neulominenkin sujuu, se on yksi tärkeimmistä asioista. :)