Sain korvaläppäpannan valmiiksi jo maanantai-iltana ja olen tämän viikon ehtinyt testata sitä työmatkoilla. Ihan hyvin se on pitänyt korvat lämpimänä, mutta eilen aamulla lämpötila oli alle 3 astetta, niin tuuli kylmästi läpi. Voisin ommella sisäpuolelle jotain kangasta. Korvaläpät neuloin pyörönä kaksinkertaisiksi ja pantaosa on yksinkertaista ainaoikeaa. Tämänkin aloitin vasta viime viikonloppuna ja päätinkin tehdä tämän kotona olleesta tummemmasta punaisesta ja jätin vaaleanpunaiset alpakat odottamaan.
Sen jälkeen aloitin vihdoin tekemään ranneketta. Neuloin ensin pitsireunuksen, johon otin ohjeen kirjasta Lace from the attic. Poimin reunasta silmkat ja neuloin joustinta tarpeeksi, koska halusin pitkän. Sitten kavensin toisesta reunasta silmukoita pois ja tein peukaloa varten vielä muutaman kerroksen pyörönä. Lopputulokesen en ole ihan tyytyväinen, koska pitsi on melko iso verrattuna muuhun rannekkeeseen. Eilen junassa ehdin vähän aikaa pitää tätä kädessäkin ja kyllä se sopivasti lämmittää (junassa kun neuloo sen 6h, niin loppumatkasta alkaa ranne olla kipeä).
Tältä se näyttää kädessä. (On muuten vaikeaa ottaa itse omasta kädestään kuvaa.) Pitsin voi jättää kääntämättäkin, jolloin se yltää kyynerpäähän asti. En ole vielä ihan vakuuttunut siitä, mitä iho tykkää tästä. Minulla kun on herkkä atooppinen iho ja se sietää joskus mitä vaan ja joskus ei mitään. Kokeilemalla se kuitenkin selviää ja iän myötä myös iho tuntuu paremmin tottuvan erilaisiin materiaaleihin. Tämä on ehkä liian pitkä jatkuvaan käyttöön, koska huomasin, ettei peukalo tai käsivarsi oikeastaan tarvitse lisälämpöä, mutta ranteen kohdalla se tuntui sopivalta.
Yhteensä näihin meni alpakkaa reilu kerä, arvioin kulutukseksi n. 55g. Seuraavaksi haluaisin tehdä tästä samasta punaisesta alpakasta lisää asusteita ruskean mokkatakin seuraksi, mutta en taida ehtiä. Sitten kaapissa edelleen odottavat viime tammikuussa ostamani harmaat alpakkasilkit, joista olisi tarkoitus tehdä asusteita punaisen villakangastakin kanssa käytettäväksi. Nyt joululahjat ovat ykkösprioriteetilla ja junassa neuloinkin keskeneräisen sukan valmiiksi (paitsi kärjestä pitää vielä silmukoida loput silmukat yhteen). Pitäisi vielä neuloa sille pari ja ainakin kahdet muut villasukat ja yhdet sormikkaat.
Tekstit
Sen jälkeen aloitin vihdoin tekemään ranneketta. Neuloin ensin pitsireunuksen, johon otin ohjeen kirjasta Lace from the attic. Poimin reunasta silmkat ja neuloin joustinta tarpeeksi, koska halusin pitkän. Sitten kavensin toisesta reunasta silmukoita pois ja tein peukaloa varten vielä muutaman kerroksen pyörönä. Lopputulokesen en ole ihan tyytyväinen, koska pitsi on melko iso verrattuna muuhun rannekkeeseen. Eilen junassa ehdin vähän aikaa pitää tätä kädessäkin ja kyllä se sopivasti lämmittää (junassa kun neuloo sen 6h, niin loppumatkasta alkaa ranne olla kipeä).
Tältä se näyttää kädessä. (On muuten vaikeaa ottaa itse omasta kädestään kuvaa.) Pitsin voi jättää kääntämättäkin, jolloin se yltää kyynerpäähän asti. En ole vielä ihan vakuuttunut siitä, mitä iho tykkää tästä. Minulla kun on herkkä atooppinen iho ja se sietää joskus mitä vaan ja joskus ei mitään. Kokeilemalla se kuitenkin selviää ja iän myötä myös iho tuntuu paremmin tottuvan erilaisiin materiaaleihin. Tämä on ehkä liian pitkä jatkuvaan käyttöön, koska huomasin, ettei peukalo tai käsivarsi oikeastaan tarvitse lisälämpöä, mutta ranteen kohdalla se tuntui sopivalta.
Yhteensä näihin meni alpakkaa reilu kerä, arvioin kulutukseksi n. 55g. Seuraavaksi haluaisin tehdä tästä samasta punaisesta alpakasta lisää asusteita ruskean mokkatakin seuraksi, mutta en taida ehtiä. Sitten kaapissa edelleen odottavat viime tammikuussa ostamani harmaat alpakkasilkit, joista olisi tarkoitus tehdä asusteita punaisen villakangastakin kanssa käytettäväksi. Nyt joululahjat ovat ykkösprioriteetilla ja junassa neuloinkin keskeneräisen sukan valmiiksi (paitsi kärjestä pitää vielä silmukoida loput silmukat yhteen). Pitäisi vielä neuloa sille pari ja ainakin kahdet muut villasukat ja yhdet sormikkaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti