Keskeneräisiä neuleita

Enpä kuitenkaan saanut Honorinea vielä valmiiksi. Nyt se on tässä vaiheessa. Hihat on kiinnitetty, mutta pitsikaitaleet pitää vielä ommella ja langanpäät päätellä. Jotain pitää vielä keksiä hihansuille ja helmalle, koska ne rullautuvat (ellen sitten halua jättää niitä tuollaisiksi, pitää katsoa miltä se näyttää valmiina päällä). Reunat on tehty ohjeen mukaan, mutta yksi nurja kerros alussa ei riitä estämään rullautumista, enkä neulomisvaiheessa keksinyt mitään muuta reunaratkaisua. Tämähän on vielä täysin viimeistelyä vaille, että kasteleminenkin voi auttaa. Hihat ovat ehkä vähän lyhyet, joten saatan vielä tehdä reunoihin jotain lisää, lankaakin jäi kaksi kerää yli. Tämä varmaan valmistuu lopullisesti seuraavalla viikolla.
Sukkakuume ei näytä hellittävän. Aloin loppuviikosta kyllästyä Honorinen pitsikaitaleisiin ja piti aloittaa jotain muuta. Aloitin taas sukkaa ja SNY:ltä saamani 2,5mm bambupuikot pääsivät käyttöön. Lankana on Regia silk. Tämä lehtiköynnösidea on ollut mielessä jo elokuusta lähtien. Etsin paksummalle sukkalangalle jotain kivaa kuviota. Saunasukkien kuvio oli liian leveä. Kehittelin oman kuvion ja huomasin, että siitäkin tuli liian leveä paksulle langalle, eikä minulla ollut ohutta lankaa vihreänä ja piti ostaa lisää. Kuvion kehittelyyn meni monta mallitilkkua ja idea sitten jäi odottamaan. Puikoille se pääsi vasta nyt, kun ajattelin näitä joululahjaksi. Sukissa kokeilin taas uutta. Niissä on tiimalasikärki ja tiimalasikantapää. Sinänsä tiimalasikärjessä ei ollut mitään uutta kantapäähän verrattuna. Halusin kärjestä aloitettavat sukat kuvion suunnnan takia. Nyt mietin vielä, mitä kuviota teen sukkien takaosaan kantapään jälkeen.

Ärsytys

Täytyy nyt avautua aiheesta, joka on alkanut ärsyttää oikein kunnolla. Kesän aikana olen saanut kuulla olevani erittäin ahkera, koska neulon koko ajan. Siis miten niin? Minähän rentoudun. Minulle on myös vihjailtu, että eikö koskaan tee mieli mennä sängylle pitkäkseen tekemättä mitään ja minulle tekisi hyvää istua paikallaan ja olla tekemättä mitään. Anteeksi?! En osaa olla paikallani tekemättä mitään. Jos istun paikallani eikä käsillä ole mitään tekemistä, ajatukset kulkeutuvat mielessä pyöriviin asioihin, usein stressaaviin ja masentaviinkin sellaisiin. Saan ihan tarpeeksi istua paikallani ja miettiä töissä, vapaa-ajallani en todellakaan tahdo sitä tehdä. Sairasloman loppuajasta aloin oikeasti jo vähän masentua kun en oikein pystynyt tekemään mitään. Minulle neulominen on nimenomaan sitä hermolepoa, kun ei tarvitse ajatella yhtään mitään. Ehkä se on asennekysymys, vanhemmat ikäpolvet mieltävät neulomisen työksi, vaikka monille meistä se on puhdas harrastus, rentoutumis- ja mielen puhdistuskeino. Ihanitsessä on keskustelua neulomisen teveysvaikutuksista ja siellä moni muu onkin kanssani samaa mieltä neulomisen rentouttavasta vaikutuksesta. Ongelma onkin se, että selityksistä huolimatta tämä ei tunnu menevän perille. Vaikka vanhemmilla ihmisillä on enemmän elämänkokemusta, ei heidän silti pitäisi tuputtaa itse parhaaksi katsomiaan tapoja muille, koska olemme yksilöitä ja kaikki ei sovi kaikille. Minulle neulominen todellakin on tähän astisen elämäni rentouttavin ja mieltä puhdistavin juttu. Jollekin muulle muut rentoutumiskeinot voivat olla parempia.

Näin joulun alla toinen minua ärsyttävä asia on käsitöiden arvostus. Siis se, että niitä arvostetaan joissain tapauksissa liikaa. Tarkoitan tällä sitä, että kauniiksi käyttövaatteeksi tehty neule jää kaappiin, koska saajan mielestä se on liian hieno pidettäväksi. Tein äidilleni sukkia ja hän sanoi, että ei raaski pitää niitä kuin unisukkina, etteivät ne mene rikki. No, käyttöön sentään. Mutta tiedän tapauksia, joissa vaate on jäänyt myös kaappiin. Mitä iloa siitä silloin on saajalle tai lahjoittajallekaan. Pitäisikö minun sitten tehdä rumia vaatteita, että ne pääsisivät myös käyttöön? Mieluummin neulon jotain kaunista. Oikeasti kun on tehnyt ison työn siinä, että on neulonut tai muuten valmistanut käsityötä, toivoo todella, että se myös pääsee käyttöön. Minusta se on paras kiitos, kun näkee, että käsityötä käytetään ja siitä pidetään.

Tästä tulee vielä yksi juttu mieleen. Honorine on lähes valmis ja minulta on jo pari kertaa kyselty, tuleeko siitä juhlavaate (koska se on avoin ja kai sen pitsinkin takia, en tiedä tarkkaan). Ei, käyttövaate. Miksei kauniita vaatteita voisi käyttää arkenakin? Miksi näkisin paljon vaivaa tehdä vaatteen, jota pitäisin ehkä kerran vuodessa? Olivathan valitsemani langatkin hienoja, mutta minä tahdon pehmeyttä iholleni joka päivä eikä vain juhlissa. Lankoja en ole vielä testannut käytössä, miten ne kestävät. Itse kuitenkin arvostan kestävää kaunista käsityötä ennemmin jokapäiväisessä käytössä kuin harvoissa ja valituissa tilaisuuksissa.

Viikonloppuna sitten blogausta aivan jostain muusta (toivottavasti valmiista neuleista).

Messuostoksia

Olin messuilla Siren kanssa. Porukkaa oli paljon, mutta kukaan ei tullut nykimään hihasta. Olimme messuilla noin 11.30 ja lähdimme noin 16.30 väsyneinä pois. Ostin tietysti lankaa. Kuvassa oikealla ylhäällä on Noron Silk Gardenia, jota ostin kaksi kerää ja Kureyonia ostin myös kaksi kerää. Harmaa sukkalanka näytti sopivan tasaiselta, muttei kuitenkaan yksiväriseltä, joten sen ostin myös. Tästä ehkä voisi vielä tehdä yhdet joululahjasukat. Sininen vyyhti vasemmalla on Raijan aitan pellavaa ja alhaalla oleva sininen vyyhti on Arjangon angorasekoitetta (50% angoraa, 30% viskoosia ja 20% silkkiä). Raijan aitan lanka jatkaa Print O' The Wave -huivia, josta loppui lanka ja Arjangon langasta tulee varmaan myös huivi hartialämmikkeeksi (ja jos vielä jää yli, niin rannelämmike). Noroista ei ole vielä mitään hajua, olisiko ideoita?
Kävimme Helmimeren kojulla Meerin luona ja samalla ostin helmiä. Mustia opaakkeja piti ostaa yhtä suunnitelmaa varten, mutta kun halvalla sai, niin ostin paljon. Oikealla alareunassa olevia pusseja sai 4kpl 10 eurolla. Pienet vaaleanpunaiset ja siniset pussit ovat 15/o-koon helmiä ja valkoiset yläreunassa 9/o-kokoa. Sitten muilta kojuilta tarttui mukaan myös keraamisia nappeja, punaisia siemenhelmiä (siis oikeita siemeniä, joissa on reikä) ja kaupan päälle sain vielä noita pieniä siemeniä sekä tummansinistä silkkistä ompelulankaa, joka sopii kaapissa odottavaan silkkikankaaseen. Sopivan väristä punaista silkkistä ompelulankaa ei löytynyt, kun sellainenkin kangas odottaa kaapissa.
Sitten ostin vielä kauratyynyn ja keittiövälineitä. Kauratyynyä eilen kokeilinkin ja ihan hyvin toimii ensiapuna särkeville hartioille.
Tässä vielä suunnitelma Raijan aitan langalle. Ihan samanväristä se ei ole huivilangan kanssa, mutta riittävän lähelle, koska siitä teen reunuksen. Reunusta olin jo aloittanut toisella langalla, mutta huomasin, ettei sekään riitä. Tuo tummansininen sitäpaitsi tuntui liian synkältä yhdistettynä tähän. SNY:ltä saamani 250cm pyörötkin pääsivät heti käyttöön, kun purin jo aloitetun reunuksen ja keräsin silmukat uudestaan puikolle. Tuon osan aion jättää tummansiniseksi, koska en jaksa neuloa sitä uudestaan. Huivikin ehkä nyt valmistuu joskus.
Lankaa tuli lisää 400g varastoon, mutta kohta sitä myös lähtee, kun saan Honorinen valmiiksi. Siitä puuttuu enää toinen hiha ja pitsikaitaleet. Lankaa näyttäisi jäävän jopa yli, vaikka ohjeen mukaan pitkähihaiseen versioon olisi mennyt enemmän lankaa.

Messut

Olen menossa Tampereen kädentaito-messuille perjantaina. Saa tulla moikkaamaan, jos joku tunnistaa. Tunnistamisen helpottamiseksi aion laittaa farkut, keltaisen Keplerin ja SNY:ltä saamani vaaleanpunaisen kaulahuivin kaulaan.

SNY:n paljastus

Sain taas aivan ihanan paketin Salaiselta neuleystävältäni. Paketti sisälsi kaksi virolaista lapaskirjaa. Molemmissa on aivan ihania perinnekirjoneulemalleja. Näistä pidän todella paljon ja ehkä jo ohimennyt sukkainnostus muuttuu lapasinnostukseksi. Lisäksi sain punaista sisua, josta varmaankin tulee lapaset, vielä kun osaisin päättää, minkä mallin teen ensimmäiseksi. Paketissa oli myös 2,5mm bambuiset sukkapuikot. Näiden ostamista olen miettinyt, mutta se on aina jäänyt, joten tämäkin tuli sopivasti (ja toiset 2,5mm sukkapuikkoni ovat kiinni tylsässä sukassa, joten nyt voin alottaa näillä jotain uutta). Sain vielä 2mm 60cm Addin pyöröt. Kortissa oli paljastus, pakettini ovat tulleet Tiinalta. Kiitos taas kerran ihanasta paketista! Yritin kyllä arvailla, kuka salainen ystäväni olisi, mutta ei siitä mitään tullut.
Sukkainnostus alkoi hiipua, enkä halunnut taas aloittaa uusia sukkia. Aloitin Honorinen Sublimesta (vaikka aiemmin mietinkin sitä Silketweediä). Yllätin taas itseni, miten neuleeseen voikin addiktoitua niin paljon. Tämän kaiken olen saanut neulottua tällä viikolla, lankaa on mennyt reilu 150g. Ohjeesta poiketen en tee sivusaumoja, vaan teen kappaleet yhdessä (ja siksi keskellä on silmukkamerkki sivusauman kohdalla). Olisin tehnyt pitsikaitaleenkin intarsiana, mutta siinä on eri tiheys, joten ei onnistunut. Myöskin kaula-aukon teen siten, että toiselle puolelle tulee vähän korkeampi aukko, koska ja voin sitten valmiina päättää, kumpi puoli tulee eteen. Lanka on ihanaa ja ohje vaikuttaa myös hyvältä. Illalla oli vaikea mennä nukkumaan ja aamulla vaikea lähteä töihin, kun olisin halunnut vain neuloa. Töissäkin odotin, että milloin pääsee neulomaan. Ehkä rankalla työviikolla on myös vaikutusta, olen ollut tosi väsynyt, mutta loppuviikkoa kohti kyllä pirteämpi.
En lue kommentteja vanhoista kirjoituksista (paitsi viime toissaviikolla luin joku päivä ja huomasin, että joitain oli tullut), joten toivoisin, että kommentoisitte uusimpaan kirjoitukseen, vaikka kommentit koskisivat vanhojakin juttuja (ja vaikka laittaa linkin vanhaan kirjoitukseen). Kirjoitan blogiani edelleen pääasiassa itselleni, mutta on mukava huomata, että monet muutkin ovat kiinnostuneet blogistani. Juuli oli kysellyt, mitä liilasta tulee. Olettaen, että tarkoitat tätä, niin siitä ei tosiaan taida sittenkään tulla mitään. Hiha ei ole edennyt sen pidemmälle. Ohje löytyy nykyään myös suomeksi täältä. Zanii kyseli pääkallosukkien pääkallokuviosta, mielestäni siitä löytyy parempi kuva kuvion lähteestä eli We Call Them Pirates -piposta. Palagalle tiedoksi, että yritän saada harmaan palmikko-joustinneulepipon ohjeen aikaiseksi seuraavaan Ullaan.

Minä

On ollut hauska lukea muiden kertomuksia itsestään, joten ajattelin itsekin kirjoittaa itsestäni tällä kertaa. Synnyin juhannuksen tienoilla vuonna 1981 Juvalla Etelä-Savossa. Vanhempani ovat kotoisin Kainuusta ja isovanhemmista 3/4 on myös Kainuusta, mutta mummo on kotoisin nykyisen rajan takaa Laatokan rannalta Karjalasta. Minulla on pari vuotta nuorempi sisko ja kaksi reilut kymmenen vuotta nuorempaa veljeä. Pienen elämäni aikana olen ehtinyt muuttaa monta kertaa ja ehkä siksi saan helposti ystäviä ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa (vaikkakin olen huono pitämään yhteyttä ystäviini). Ala-asteen kävin pienessä maalaiskoulussa, jossa oli noin 20 oppilasta kokonaisuudessaan. Maalaistyttö olen edelleenkin, vaikka tällä hetkellä opiskelun takia kaupugissa asunkin. Kotoa lähdin jo lukioon toiselle paikkakunnalle. Lukiossa luin pitkän matikan, fysiikan, kemian ja taisinpa lukea kaikki kurssit lisäksi venäjää ja kuvaamataitoa. Lukion jälkeen pohdin tekniikan ja käsitöiden välillä ja tekniikka voitti. Lopulta en muuta harkinnutkaan kuin Lappeenrantaa opiskelupaikkakuntana. Näillä näkymin valmistun keväällä tuotantotalouden diplomi-insinööriksi ja käsitöit ovat harrasteena. Tällä hetkellä teen diplomityötä Vaasassa, mutta mies ja koti ovat Lappeenrannassa. Kai minusta tulee isona jonkinlainen pomo. Mies löytyi Lappeenrannassa ja teekkarinretkuhan sekin on. :) Ostin pari viikkoa sitten elämäni ensimmäisen auton ja siksi nyt lankaan jää vähemmän rahaa. Työmatkoja auto helpottaa ja ei tarvitse enää olla riippuvainen junien aikatauluista (vaikka ajaessa ei pystykään neulomaan). (Tähän olisin halunnut ottaa kuvan autostani, mutta ulkona on pimeää, kun lähden töihin ja hämärää, kun tulen takaisin, joten auto jäi kuvaamatta.)

Suvussani monet muutkin harrastavat käsitöitä. Täti on ommellut ja nykyään harrastaa nypläystä. Toinen mummoni neuloi paljon, mutta ei nää enää. Toinen mummo kutoi kangaspuilla mattoja, seinävaatteita ja vastaavaa, mutta ei myöskään enää kykene siihen. Äiti on myös ommellut ja neulonut aikoinaan paljonkin, mutta ei enää saa aikaiseksi. Siskoni osaa myös kaikenlaista, mutta ei aktiivisesti harrasta käsitöitä. Itse tykkään käsitöistä työn ja opiskelun vastapainona. Työssä joudun ajattelemaan paljon abstrakteja asioita ja vaikka keksisinkin jotain ratkaisuja, niiden vaikutukset ja tulokset näkyvät vasta pitkän ajan päästä. Käsitöissä pääsen toteuttamaan itseäni ja luovuuttani. On ihanaa saada tehtyä jotain konkreettista, jossa näkee oman kätensä jäljen.

Olen intohimoinen neuloja, mutta myös ompelen, virkkaan, teen helmitöitä, kirjon ja huovutan. Tykkään kokeilla uusia asioita ja tekniikoita ja joskus niistä tulee uusia harrastuksia (kuten helmityöt). Olen kiinnostunut perinnekäsitöistä ja varsinkin perinteiden yhdistämisestä nykyaikaan ja uusiin tuotteisiin. Lisäksi tykkään nysvätä eli tehdä pieniä tarkkoja töitä. Pidän esimerkiksi 15/o koon helmistä, ohuesta langasta (joskus paksumpikin on kivaa, niin saa jotain valmiiksikin välillä), ohuista puikosta. Varsinkin virkkauksessa ja helmitöissä pidän pienistä jutuista, mutta toisaalta olen laiska ja en jaksa tehdä pienistä materiaaleista mitään valtavan isoa ja työlästä, vaikka lopputulos kiehtoisikin. Käsitöiden kanssa olen myös melkoinen materiaalihamsteri ja kaapeissa on jo kaikenlaista. Silti maailmasta löytyy liian paljon ihania lankoja, joita varastossani ei vielä ole.

Vähemmän tunnettuja faktoja minusta:
- Olen ollut aina kiinnostunut Venäjästä ja olen lukenut kieltä n. 7 v ja puhun jotenkin. Lisäksi olen käynyt siellä muutaman kerran ja ollut pari kertaa lyhyesti töissä siellä.
- Olen periaatteessa molempikätinen (kirjoitan ja syön vasemmalla ja muun teenkin oikealla, osaan kirjoittaa myös oikealla kädellä huonosti) ja osaan neuloa sekä oikealla että vasemmalla, mutta normaalisti neulon oikeakätisesti (tämän olen ehkä maininnutkin jo aiemmin täällä)
- Olen kiinnostunut koneista ja turboista. Kävin pari vuotta sitten pari kurssia, jotka käsittelivät turbiineja ja kompressoreita, jotta tietäisin niistä enemmän kuin mieheni (mies harrastaa autoja) ja kiinnostus jäi. Teoriassa ehkä tiedänkin enemmän kuin mieheni, mutta kun ei tietoja ole oikeasti tarvinnut käyttää missään ainakaan vielä, niin kyllä ne alkavat unohtua. (ehkä olen salaisesti aina halunnut olla parempi kuin miehet ja siksi myös lähdin opiskelemaan tekniikkaa)
- Vaikka olen teekkari, en ole koskaan sammunut (vielä) (ja en ole absolutisti).

Mies kertoi, että olen saanut paketin SNY:ltä tänään ja henkilöllisyys on paljastettu. Tästä lisää kuvien kanssa viikonloppuna.

Pikapäivitys

Neulominen ja blogaaminen on nyt jäänyt vähemmälle, yksinkertaisesti ei aika riitä kuin pieniin juttuihin. Jämälankoja yritän edelleen vähentää ja tuloksena on nämä vielä keskeneräiset sukat.
Toisen teräosan neulon vielä uudestaan, koska päätinkin tehdä siihen kirjoneuletta. Varsi on minusta ihan kiva, mutta tuosta teräosasta en ole ollenkaan niin varma. Jämälankoja näihin menee kuitenkin noin 125g ja pääsin monista pienistä nyssäköistä eroon. Pääkallokuvion ohje on täältä. Sukkaohje löytyy täältä. Nämä on siis omalla ohjeella soveltaen kirjoneulekuviota. Sukkaohjeenkin aion kyllä toteuttaa, ehkä jo seuraavaksi.
Alkaa olla jo täysi talvi ja tarvitaan lämpimiä vaatteita. Harmaa alpakkasilkki on odottanut kaapissa viime tammikuusta, että saisin neulottua itselleni kutittamattoman pipon. Nyt vihdoin sain sen aikaiseksi. Tykkään joustinneulepipoista, mutta en halunnut tehdä taas samanlaista. Mietin kirjoneulettakin, mutta en keksinyt siihen hyvää ideaa. Pitkän miettimisen jälkeen idea muotoutui tällaiseksi. Malli on siis oma. Lanka on Sky Blue Alpacasin alpakkasilkkiä ja sitä kului noin 60g.

Vielä haluan kiittää SNY:tä ihanista lahjoista. Nyt pääsin vihdoin itse näkemään ne. Huivi on juuri sopiva eli pehmeä, lämmin, kaunis ja riittävän ohut korkeakauluksisen talvitakkini alle (sinne ei paksu huivi mahdu). Huivia olen ehtinyt jo testatakin ja pidän siitä tosi paljon. Suklaa oli myös todella hyvää ja käsivoidettakin kokeilin jo (hyvä tuoksu ja toimii). Puikkoja en vielä kokeile, pitää ensin saada joululahjaneuleet pois alta ennen kuin uskallan aloittaa mitään isotöistä (esim. pitsihuivia, vaikka kyllä ne houkuttelevat silti). Kiitos!