Pitsihuivihaaveita

Löysin alennusmyynnistä itselleni täydellisen istuvan juhlamekon. Mitä neuloja tekee tämän jälkeen? Menee kotiin ja kokeilee mekon kanssa kaikki pitsihuivit läpi.

Tämä vaaleanpunainen Mediterranean lace -huivi oli aika kiva. Osa huiveista ei sopinut mekon kanssa ollenkaan ja osa oli vähän sinne päin. Kyllä tämä mekko tarvitsee ihan oman asustehuivinsa. Seuraavaksi menen tutkimaan lankavarastoa.

Lankavarastosta löytyi joitain mekkoon sopivia pitsihuivilankoja. Musta sopisi hyvin punaisen kanssa, mutta en pidä mustaa ollenkaan. (Jostain syystä lankavarastosta silti löytyi mustaa lankaa. Tosin vain vähän, ei siitä huiviin riittäisikään.) Todennäköisin vaihtoehto on luonnonvalkoinen Grinascon Merinosilk, jota minulla on 200 g.

Wetterhoffin kimppatilauksen yhteydessä tilasin myös värikarttoja. Mekkoon sopivan värin voi etsiä värikartasta, jos lankavarastossa olevat eivät tunnu sopivilta. Ehkäpä joku harmaa pellavalanka voisi toimia punaisen parina.

Sitten seuraavaksi ohjelmassa on sopivan mallin etsiminen. Selasin jo pitsihuivikirjani pariin kertaan läpi ja tämä Alpine knit scarf (kirjasta Victorian Lace Today) on yksi suosikkiehdokkaista.

Tunnistaako pitsihuivimaanikon siitä, että uusi mekko tarvitsee parikseen aina uuden pitsihuivin vaikka kaapissa olisi jo monta huivia? Luulenpa, että kohta on puikoilla taas uusi pitsihuivi, ehkä luonnonvalkoinen.