Tekstit
Olisi paljonkin blogattavaa, mutta en ole ehtinyt kuvata, joten tällä erää vaan pikapäivitys (sisältö myös sen mukaista). Yllä kukkapinnit, jotka virkkasin pienen tytön synttäreille. Varsinainen pikaprojekti, yksi pinni tuli yhdessä illassa. Kukkien ohjeet ovat kirjasta Crochet bouquet.
Tykkäsin viime kesänä mustikkapiposta niin paljon, että tein A:lle uuden isomman täksi kesäksi. Malli on siis Bluebell-pipo Ullasta ja lankana samat puuvillat kuin dinopaidassa. Hattu valmistui tosi nopeasti, mutta odotti muutaman päivän lankojen päättelyä. Nyt se on vihdoin päässyt käyttöön. Neulominenkin on edennyt kokonaan uusille urille, kun mies teki meille hiekkalaatikon, jossa on penkki. Nyt voin neuloa (ainakin muutaman silmukan tai kerroksen) hiekkalaatikolla istuen. Edistystä sekin siihen verrattuna, ettei juuri ollenkaan ehdi neuloa.
Tuli taas pikaidea. Juhannuksen jälkeen oli sateinen viikko, mutta säätiedotus lupaili sen jälkeen helteitä. Eikä pojalla ollut juurikaan hellevaatteita. Silmät osuivat vihreän kirjavaan SWTC:n bambulankaan, jolle ei ollut käyttöä (siitä piti tulla Viljan ohjeella paita, housut kun ehdin tehdä, mutta paitaa en ehtinyt ennen kuin housut jäivät pieneksi). Niinpä päätin tehdä langasta shortsiasun, kun arvelin langan juuri siihen riittävän. Paita on jälleen kerran Playground T-shirt -ohjeella (ravelrylinkki), kuten dinopaitakin (hyväksi havaittu malli, niin mitäs sitä keksimään uusiksi) ja shortsit tein omasta päästä. Lankaa minulla oli vajaa 200g ja jouduin vielä kaivamaan kaapista keltaisen jämänkin, jotta sain paitaan reunuksen (ja pari senttiä pituudesta jäi vajaaksi, mutta eipä tuo haittaa). Olisin halunnut tehdä paitaan ja/tai shortseihin pienen leijonakuvan, mutta ei lanka riittänyt ja keltaiset reunukset ovat jo ihan riittävä koriste (leijona siksi, että poika tykkää siitä ja vihreästä langasta tuli mieleen viidakko, vaikka oikeastihan leijonat asuvat savannilla eikä viidakossa). Tämä oli todellinen pikaprojekti, valmistui suunnilleen viikossa. (Yläkuvassa muuten poika virkkaa, kun kerran äitikin, niin pitäähän sitten pojankin tehdä samalla tavalla.)
Kuvat ovat eilisillalta kun sain asun viimeisteltyä paidan langanpäiden päättelyä lukuunottamatta. On ihanaa kun toinen haluaa itsetehdyn vaatteen heti päälle eikä haluaisi ottaa sitä pois, mutta ehtiihän tämä tilanne vielä muuttua. Toissapäivänä poika kulki äidin tekemä villatakki päällä, vaikka oli hellepäivä. Eikä saanut ottaa villatakkia pois, muuten tuli huuto, nukkuikin se päällä. Yläkuvassa värit näkyvät paremmin, alakuvassa taas shortsit. (Meillä ei saa kulkea virkkuukoukun kanssa, kuvaustilanteen jälkeen se otettiin pois.)
Edit: En ymmärrä, miksi tämä laittaa kuvat näin, vaikka olen ne kuvankäsittelyllä kääntänyt pystyyn ja rajannut uusiksi.
