Valmistuneita ja jouluvaihto

Vihdoin saan aikaiseksi blogata jotain valmistuneita töitä. Innostuin kesällä pitkästä aikaa ompelemaan, ainakin vähän. Miehen puolelta oli yhdet hautajaiset eikä vaatekaapista löytynyt mitään sopivaa. Ompelin tummansinisen hyvin yksinkertaisen pellavamekon, joka olikin sopiva vaate kesähelteille (hautajaiset osuivat juuri niihin pahimpiin kesähelteisiin, tosin sitä jatkui sitten koko kesä). Valitettavasti saatte nyt vaan kuvitella miltä mekko näyttää päällä. Sovitin sitä ja ihme kyllä se mahtui mahan kanssa myös (mekko on leikattu täysvinoon, joten se muotoutuu aika hyvin vartalon mukaan), mutta en saanut siitä kuvia eikä mies ollut auttamassa kuvaamisessa.

Samaan tilaisuuteen tein myös mekkoon sopivan korun.

Halusin jotain hautajaisiin sopivaa, kallaahan pidetään jossain määrin hautajaiskukkana (vaikka se sopii moneen muuhunkin tilaisuuteen, myös häihin). Siitä se idea sitten lähti. Ensin tein kallan soveltaen jotain löytämääni ohjetta (en muista enää ollenkaan mitä, luultavasti jostain omistamastani helmikirjasta) ja kiinnitin sen peyoteputkeen (josta riipuksen saa kiinnitettyä koruun). Kallaan on käytetty siemenhelmiä, 11/o koon valkoisia silkkihelmiä ja 15/o koon hopeisia. Sitten pujotin siimaan tummansinisiä kissansilmähelmiä, kivijäljitelmähelmiä (kultakivi / goldstone) ja hopeisia siemenhelmiä ja keskelle laitoin kallan.Helteiden takia oli tarvetta myös uudelle kesähameelle. Kaapista löytyi onneksi sopivasti pinkkiä pellavaa ja siitä tuli muistaakseni yhdessä illassa sopiva hame (oli kiire saada seuraavaksi päiväksi jotain sopivaa päälle). Kaikki tarvikkeetkin löytyivät valmiiksi varastosta, myös itsetehty massanappi.

Seuraavat valmistuneet ovat hieman tuoreempia. Ostin Sanna Vatasen Jämälankankirjan (Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!) ja ihastuin moniin ideoihin ja ohjeisiin (tosin osa ei ollut sitten yhtään mieleen). Ensimmäisenä toteutuseen pääsi raitapaita vauvalle. Puuvillajämiä on varastossa vielä vaikka kuinka, joten teen varmaan lisääkin isompia kokoja. Harmi vaan tuo kelta-oranssi-vihreä väriä vaihtava jämä pääsi jo loppumaan, se on tosi hauska tuon vihreän kanssa.

Sitten sain päähäni neuloa vauvalle Grinascon merinosilkistä hatun ja pienet tumput ihan ensimmäisiksi viikoiksi. Valkoinen jämä riitti juuri ja juuri näihin, sukkia ei siitä enää saanut eikä edes kiinnitysnauhoja hattuun (pitää keksiä siihen jotain muuta, ehkä silkkinauhaa). Alkoi kyllä tuntua hullulta jo siinä vaiheessa, kun hatussa aloitin luomalla 94 s (sovelsin Top down bonnetin ohjetta ja se aloitetaan päälaelta). Silmukkamäärä lisääntyi koko ajan enkä laskenut, paljonko silmukoita lopulta oli. Reunuksen pitsin sain neuloa moneen kertaan uusiksi, ennen kuin sain tehtyä sellaisen, että lanka riitti ja se ei lörpöttänyt, mutta kun on pakko saada pitsi, niin piti vaan purkaa ja neuloa. Tumput olivat onneksi helpommat, ihan aivotonta posottamista vaan. Puikot olivat ehkä 1,5 mm tai 1,75 mm, en muista. No, hyvät tuli kuitenkin. Tumput on siis tarkoitettu ihan ensimmäisille viikoille suojaamaan, ettei vauva raavi itseään.

Vauvalle on valmiina vielä lisää villavaatteita, sukat, lapaset ja pipo. Pipon malli on Sweet baby cap (kokeilin vaihteeksi jotain muuta mallia siksakpipon ja Top down bonnetin lisäksi). Lankana näissä on harmaa Luccan jämä, jota jäi vieläkin yli (kului ehkä 30 g).

Maha kasvaa ja itsellekin on pitänyt tehdä vaatteita sekä neuloen että ommellen. (Älkää välittäkö kuvan tyhmästä ilmeestä, silmät menevät AINA kiinni salaman kanssa.)Vahingossa jopa sattui olemaan alla itse ommeltu violetti äitiyspaita, joten sekin on nyt kuvattu. Kaavat jostain Suuren käsityön numerosta. Paitoja olen ommellut jo kaksi ja kaksi on valmiiksi leikattuna odottamassa ompelua. Tosi helppo malli ja 1,5 m trikoota riittää hyvin (eli jos ei työlleen laske hintaa, niin paita ei maksa paljoa, hyvälaatuistakin trikoota saa aika halvalla).

Mutta itse asiaan, tässä piti esitellä neulottua liiviä. Malli on Kaze (ravelrystä) ja lanka on Patonsin Classic merino wool, jota minulla oli sopivasti 4 kerää varastossa (= 400g, riitti hyvin). Tuli tosi hyvä, tykkään! Ohjeesta poiketen neuloin liivin yhtenä kappaleena (ei sivusaumoja) ja lisäsin siihen nauhat, joilla liivin saa sidottua kiinni. Tässä on mahalla tilaa kasvaa ja tämä on täysin käyttökelpoinen pienemmänkin mahan kanssa myöhemmin. Sain tämän eilen valmiiksi ja heti piti laittaa töihin päälle ja hyvin toimii.

Joku kuitenkin kysyy, niin nyt on viikko 27, että kyllä tuo maha tuosta vielä kasvaa...Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä jouluvaihtopaketti. Osallistuin Ravelryn suomalaisten jouluvaihtoon. Paketin avasin vasta aattona. Paketista löytyi ensin farkkuinen pieni kassi, joka oli sullottu täyteen lankaa, Katian Merino softia ja Manosin Silk blendiä. Molemmat ovat minulle uusia tuttavuuksia, vaikka Silk blendiä olenkin jossain päässyt hiplaamaan. Ihania lankoja, tykkään! Kiitos Hanna!

Elämää

Herättelen blogia henkiin hiljaiselon jälkeen. Kesällä minulla oli jonkun asteista työuupumusta (sanon näin, koska se sitten kuitenkin meni aika nopeasti ohi, kun asian sanoi ääneen ja siihen löytyi apua) ja siksi blogikin on ollut hyvin hiljainen. Elämää on tällä hetkellä näkyvissä muutenkin, perheenlisäystä on tulossa ensi keväänä. Alkuraskaudesta oli jonkun verran paha olo, mutta muuten on mennyt ihan hyvin. Tulevan vauvan vaatetus on jo aika hyvällä alulla, olen pitkästä aikaa innostunut ompelemaan ja olen neulonutkin jo valmiiksi jotain. Mutta jos kuitenkin aloitan niistä kesän aikana tapahtuneista asioista.

Kävimme Lappeenrannan neulojien kanssa Mikkelin kierroksella toukokuussa. Kierrokselle kuuluivat Raijan aitta, Pirtin kehräämö ja Villa Laurila. Koska olin ja olen edelleen langanostolakossa, ostin kankaita, villaa kehrättäväksi ja karstat. Rukin olin jo tilannut aiemmin.

Rukki saapui sitten kesäkuun alussa. Opettelin kehräämään sillä ja nyt olen kehrännyt jonkun verran. Kehrääminen on ihan kivaa, enkä vielä oikein tiedä, miten pysyvästi se jää harrastusvalikoimaan. Nyt olen sen verran jo kokeillut, että saan suunnilleen sellaista lankaa kuin haluankin. Kehräämisessä minua kiehtoo erilaisten kuitujen kokeilu, omien sekoitusten teko ja erikoisempien lankojen teko (esim. paljettien ja helmien lisäys, ei kuitenkaan täysin efektilangat). Niitä en ole vielä ehtinyt kokeilla.

Kesäkuun alussa kävimme vihdoin miehen kanssa "häämatkalla" Pietarissa pitkän viikonlopun verran. Saimme siis häälahjaksi silloin melkein kaksi vuotta sitten matkalahjakortin, joka oli jo valmiiksi suunnattu Pietariin (olisihan kohdetta voinut toki vaihtaakin, mutta sainpa miehen ylipuhuttua käymään itänaapurissa). Lähdimme torstai-iltana junalla ja tulimme takaisin sunnuntai-iltana junalla. Olisihan siellä pidempäänkin voinut olla, näkemistä oli niin paljon. Olimme Moskva-hotellissa, joka sijaitsee n. 3 km keskustassa, keskustan vilkkaimman kadun Nevski Prospektin alussa.Huone oli tilava ja siisti.Illat istuimme ikkunasyvennyksessä ja ihmettelimme venäläistä liikennettä. Aamuruuhkakuviakin tuli otettua.Parhaimmillaan neljälle kaistalle mahtui 7 autoa ja aika kaoottista meno muutenkin oli.Ensimmäisenä päivänä kävimme Original Peter's Walk -kierroksella, joka oli mielenkiintoinen, voin suositella. Yksityiskohta erään talon oven ympäriltä. Toisena päivänä kävimme kiertämässä nähtävyyksiä.Kirkko veren yllä ja talvipalatsi tuli nähtyä ihan sisältäkin (molempiin pääsymaksu, mutta nykyään jo turisteilta sama kuin venäläisiltä, mielenkiintoista oli se, että joka paikassa valokuvaamisesta piti maksaa erikseen). Iisakin kirkkoa ihailimme ainoastaan ulkoapäin, koska sinne oli sen verran jonoa eikä kumpaakaan kiinnostanut kiivetä portaita enää tässä vaiheessa. Kävimme myös Pietari-Paavalin linnoituksessa. Alla olevassa kuvassa on näkymä linnoitukselle sillalta Nevan toiselta puolelta.Mies halusi sunnuntaina vielä tykistömuseoon (jonne muuten turistien liput olivat tuplahintaisia venäläisiin verrattuna, tiedustellessani tätä venäjäksi myyjältä, en saanut vastausta, myyjä lopetti puhumisen, naputteli hinnan laskukoneeseen, näytti minulle ja myi liput).Museon piha oli täynnä vaikka millaisia isoja laitteita, osa uusia, osa vanhoja, kuten nämä tykit kuvassa.Sisällä oli myös kaikenlaista sotaan liittyvää historiallisista sotakoneista ja tapahtumista lähtien nykytekniikkaan, kuten kuvan rakettimoottorit (jotka tietysti kiinnostavat insinööriä), sekä paljon sotaan liittyvää neuvostopropangandaa. Sinänsä museo oli kuin kävely aikaan muutama vuosikymmen sitten.
Juuri muuta emme ehtineetkään reissun aikana kiertää ja ostoksetkin jäivät hyvin vähälle. Ehdin juuri ja juuri käymään kirjakaupassa ja ostaa pari venäläistä käsityökirjaa, sitten oli jo kiire, että ehdimme junaan.

Kesältä on vielä paljon kuvia kamerassa, ehkä myös kuvat Mikkelin reissun ostoksista sekä rukistakin (muistaakseni niistäkin otin kuvia, mutta en nyt löytänyt niitä mistään). Myös pihalta on kuvia, vaikka tänä kesänä aika vähälle sen laittaminen jäikin. Onhan niitä valmistuneita käsitöitäkin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kevään kukat ja puutarhasuunnitelmia

Nyt tulee pitkä kirjoitus, jossa on paljon kuvia, pelkkää puutarha-asiaa tällä kertaa. Kevät alkoi leskenlehdillä, krookuksilla ja sinivuokoilla.Toissasyksynä istutetut krookukset ovat viihtyneet ilmeisesti hyvin, koska osa kasvaa hyvinkin tiiviissä ryppäissä. Pitäisi selvästi ottaa sivusipulit erilleen ja levittää näitä laajemmalle. Krookuspenkkini on etupihan puolella, kiven juuressa. Osa kasvaa nurmikon seassa ja osa kukkapenkissä. Kuvassa väriläiskät ovat niin pieniä, etteivät ne näy kovin kauas, pitänee varmaankin hankkia lisää krookuksia. Tykkään, koska nämä ovat ensimmäiset väriläiskät pihalla, kukkivat ennen muita kasveja. Minulla krookukset ovat hyvin aurinkoisessa paikassa, kukinta ei kestä pitkään, mutta kukinnan mennessä ohi on jo muita kasveja aloitamassa kukintaansa.Minulla on kaksi sinivuokkoa, joista toisessa oli sekä sinisiä että lähes valkoisia kukkia. Sinivuokot kukkivat pitkään, mutta nyt näiden kukinta alkaa olla ohi.Ostin muutama viikko sitten orvokeita, jotta pihalla olisi jo jotain väriä.Nämä väriläiskät tuoksuvat voimakkaasti ja kukkivat runsaasti. Ostin paria eri väriä siinä toivossa, että ne risteytyvät ja siemenistä kasvaa ensi vuonna erilaisia värimuunnoksia.Tällä hetkellä kukkivat kasvitieteelliset tulppaanit. Näistä ensimmäisenä avautuivat kelta-valkoiset parvitulppaanit, valkoiset hunajan tuoksuiset tulppaanit (tulipa bifloriformis), violetit Odalisquetja nyt punaiset terttutulppaanit.Etupihan puoella on tulppaanimeri tammen juurella, vasemmalla parvitulppaaneja ja oikealla terttutulppaaneja.Takapihan puolella on myös parvitulppaaneja. Muutamia muita lajikkeita on vielä nousemassa. Myös ensimmäiset narsissit ovat kukassa.Alla Irene Copeland.
Viime keväänä ostin pääsiäiseksi ruukun pieniä narsisseja, jotka istutin kukkapenkkiin. Nämä nousivat narsisseista ensimmäisenä, samoihin aikoihin ensimmäisten tulppaanien kanssa. Samassa penkissä olevat tarhakylmänkukat aukesivat hieman myöhemmin. Tarhakylmänkukat ovat todella upeita, erittäin intensiivisen värisiä. Samassa penkissä on valkoista, siniviolettia ja punaista. Punaiset ovat vasta aukeamassa.Nyt keväällä olen jo vähän saanut puutarhahommia tehtyä. Autotallissa talvisäilytyksessä olleet kasvit ovat muuttaneet lasitetulle terassille (kuin kasvihuoneeseen), jotta ne lähtevät nopeammin kasvuun. Olen saanut pidettyä verenpisarat ja muratit hengissä siellä talven yli. Myös gladiolukset ovat esikasvatuksessa ja lähteneet aika hyvin kasvuun. Vaikka tykkäänkin enemmän laittaa valmiita taimia, olen nyt keväällä kylvänyt paljon siemeniä ja ensimmäiset ovat jo itäneet ja pieniä taimia näkyy monessa paikassa. Osa on ihan kesäkukkia ja osa perennoja. En ole aiemmin ollut kovinkaan ruukkukasvien ystävä enkä varsinkaan pelargonian, mutta nyt halusin ehdottomasti hennon vaaleanpunaisen pelargonian. Se näyttää vielä aika yksinäiseltä ulko-oven edustalla, mutta sen seuraksi tulee pari isoa ruukkua, joissa on tuoksuhernettä ja murattia. Tuoksuherneet ovat itäneet ja kasvaneet uskomattoman nopeasti lasitetulla terassilla olevissa ruukuissa. Tallin edustalla olevaan tulppaanipenkkiin kylvin ketokukkaseosta, koska paikka on hiekkainen, hyvin kuiva ja paahteinen. Pitää nyt vaan odotella pari vuotta, että ne kasvavat riittävän isoiksi. Tulppaanit ovat ilmeisesti viihtyneet, koska kaikki sieltä näyttävät nousevan tänäkin vuonna, vaikka en ole niitä nostanut ylös.Talven tuhojakin on, mutta onneksi vähän. Luumupuusta oli syöty pari oksaa, mutta on siinä edelleen silmuja jäljellä. Kuorta oli kuitenkin rungosta ehjä (sen olin suojannut, mutta en tarpeeksi korkealle). Tämä alppiruusu on saanut toiselle puolelle hieman liikaa aurinkoa talvella. Se johtuu siitä, että meillä on maisema muuttunut aika lailla. Talon takana oleva metsä on hakattu pois. Osa alppiruusuista (kuvassa keskellä näkyvän ison kiven oikealla puolella) on nyt aivan liian aurinkoisessa paikassa ja pitää siirtää ne uudelleen metsän varjoon. Tähän jäävään penkkiin on jo tilattu kukkia tilalle.Maisema on tosiaan muuttunut, yllä kuva alppiruusuista oikealle. Siinä on pari ensimmäisenä tehtyä kukkapenkkia. Luulenpa, että saan siirtää nämä kukkapenkit nyt toiseen kohtaan tai laittaa ne uusiksi, mutta se on vasta ehkä seuraavan vuoden homma. Pitää nyt ensin katsoa, miten valon muutos vaikuttaa, lähtevätkö kasvit paremmin kasvuun vanhoista penkeistä.Tässä on ihan ensimmäiset penkit keskellä näkyvän kiven juurella ja nämä varmaan pitää laittaa uusiksi. Parissa vuodessa on oppinut jo kaikenlaista penkkien perustamisesta ja myös kasveista. Toisaalta tämä on minulle harjoittelua ja tekemällä oppii. Puutarha tuskin tulee ikinä valmiiksi.Kuva keskeltä takapihaa, nyt on ainakin aurinkoa.Kuva edellisestä vasemmalle, metsäisempään puoleen päin. Tuonne ne alppiruusut muuttavat (lähikuva vähän eri kulmasta). Sama hakattu metsänreuna toisesta kuvakulmasta. Aika autiolta näyttää, nyt tarvitaan varmaan lisää kasveja takapihan puolellekin.Ja vielä yksi kuva metsäisemmästä puolesta. Tuonne metsänreunaan haluaisin jotain katseltavaa, mutta en ole vielä keksinyt mitä. Se on aika kuiva paikka ja taustalla on tumma metsä, niin jotain kontrastia metsälle. Ihan siellä metsän reunassa minulla on yksi kukkapenkki, mutta nämä kasvit eivät sopi tälle paikalle ollenkaan. Pitää siirtää nämä muualle ja miettiä tähän jotain muuta. Ehkä joku pensas voisi toimia. Tämä on minusta yksi pihan ongelmakohdista, mutta ei kaikista akuutein, koska nyt tämä ei ole mitenkään ruma, ainoastaan sellainen että jotain puuttuu.Tällä hetkellä minusta pihan pahimmat ongelmakohdat löytyvät etupihan puolelta. Tallin ja tien väliin jäävä oja on melkoista ryteikköä (leppää, pajua yms. puun taimia, heinikkoa ja kaikkea mahdollista). Puun taimista pitää ensin hankkiutua eroon (Olen jo aloittanut kuorimalla suunnilleen puolet, toinen puoli vielä ja sitten odottaa, että ne kuolevat. Nyt siellä on melkoinen ryteikkö senkin takia, kun osasta oli selvästi puu vaan katkaistu ja nyt on hirveä määrä juurivesoja). Sitten tähän tulee jotain maanpeitekasvia (nyt on mielessä laakakatajaa, sinisävyistä, mutta pitää nyt vielä suunnitella tarkemmin).Sama paikka, toisesta suunnasta. Tästä suunnasta tullaan meille, joten minusta olisi kiva, että ensimmäisenä ei näy hirveä ryteikkö vaan jotain kaunista. Tuossa kulmalla on unkarin syreeni ja sen viereen voisi laittaa jonkun muunkin pensaan.Sitten toinen ongelmakohta on etupihan reuna. Nyt tuossa näkyy melkeinpä heinää, mutta sen alla on pyöreistä kivistä tehty kivetys. Tämä reuna menee uusiksi. Senkin takia, että piha on pientä pyöreää kiveä ja siihen tulee varmaankin asfaltti jossain vaiheessa (autojen kanssa helpompi kuin kivet).Pihalta päin katsottuna näyttää ihan kivalta, mutta tuolla tien puolessa on enemmän kaikkea ylimääräistä (puuntaimia, heinää, leskenlehteä yms.).Ohdakkeet, näitä kasvaa meillä ihan liian monessa paikassa. Nurmikko on melkein täynnä tätä. Toisaalta nurmikon perustaminen uusiksi on myös listalla, koska nykyisellään se ei kasva kovin hyvin, maa on tiivistä savimaata tai kuivaa ja hiekkaista ja nurmikon alla pitäisi olla multaa. Ongelmakohdat ovat tämän vuoden listalla, ne mitä ehtii ja jaksaa tehdä. (Yksi ongelmakohta muuten näkyy metsänhakkuukohdassa alppiruusuista puhuttaessa. Keskellä nurmikkoa on pyöreä alue, se on tarkoitus raivata siitä pois.)Sitten pihasuunnitelmiin. Yläkuvassa on etupiha (vanha kuva, kun on lunta näkyvissä). Alla sama eri suunnasta. Etupiha on hiekkainen, kuiva ja paahteinen eikä nurmikko kasva siinä kovin hyvin. Siinä on vuorimäntyä ja ulko-oven lähellä kaksi riippakatajaa. Nurmikon tilalle haluan tähän matalaa kukkaketoa (siemeniä on jo, mutta ei varmaan riittävästi, mutta niitä saa helposti lisää). Haluan myös liuskekivilaatoista polun ovelle.Takapihan kukkapenkki pitää ehkä myös laittaa uusiksi. Nyt tässä on varjokasveja ja tähän tulee enemmän valoa. Pitää alkuun seurata ja katsoa tarvitseeko tehdä tälle mitään.
Koska minulla on jo suuret suunnitelmat kaikelle muulle, tämä on sitten 10 tai 20 vuoden jälkeen (ehkä). Takapihan puolella on varjoinen metsäpaikka, salaojat pihalta laskevat tuonne kuoppaan ja se on keväällä täynnä vettä ja kesällä kostea. Tähän saisi tosi upean kosteikkopuutarhan ja lammikon, saniaisia, kurjenmiekkoja, rentukoita ym. kostean paikan kasveja, polku tuonne alas vaikka kiviportailla tai kivetyksellä (tuo on selvästi pihatasoa alempana). Tässäkin on yksi mutta, tuo paikka on täynnä vadelmaa ja siitä on tosi hankala päästä eroon. Työtä olisi paljon ja siksipä tämä onkin vasta pitkän ajan päästä oleva suunnitelma, jos ikinä toteutuu. Eiköhän noissa edellisissäkin ole ihan riittävästi tekemistä muutamaksi vuodeksi.